torstai 7. huhtikuuta 2016

Opettajan psykologia


Hyvä opettaja on aina myös hyvä psykologi, esittävät Vesa Nevalainen ja Auvo Nieminen teoksensa Opettajan psykologia (2010, Edita Prima: Helsinki) lukijalle osuudessa. Kokonaisuudessaan kirja on paljon asiaa ja hyviä pohdintakulmia avaava ja perusteleva. Perustekstin lomaan on sijoitettu harmaita laatikoita, joissa kerrotaan jokin opettajaan tai opetustapahtumaan liittyvä tarina. Se on kirjoitettu koulumaailmaan sopivasti; luvut on nimetty Syyslukukaudeksi, Kevätlukukaudeksi ja Suvivirreksi. 1. luku, Syyslukukausi, käsittelee suomalaista koulujärjestelmää yleisemmin, koulumaailman arvoja, humanismia ja koulun johtamista. Läpi käydään myös erilaisia oppimiseen vaikuttavia ongelmia oireistoineen, kuten masennus, päihdeongelmat ja psykoosi. Luvussä käsitellään opettajuutta yksintyöskentelyn näkökulmasta, unohtamatta opettajien tuen merkitystä toisilleen. "Oppilaat eivät aina ole innostuneita koulunkäynnistä ja usein he näyttävät sen opettajalle. Opettaja ajattelee helposti, että syy on hänessä, koska hän ei osaa opettaa tai pitää kuria kyllin hyvin. Syyllisyys kasvaa työvuosien mittaan, ja vähitellen  yksin haudotuista huonommuuden tunteista voi tulla osa opettajan identiteettiä" (s. 73).

Ensimmäinen luku päättyy oppilashuollon ja sen kehittymisen sekä kriisitilanteiden psykologian pohtimiseen. Itse koin etenkin tämän viimeksi mainitun antoisammaksi osaksi luvusta, vaikkakin kriisi, sen vaiheet ja kriisityö ovat itselleni varsin tuttuja oman työhistoriani aikaansaamana.

Seuraavassa luvussa (Kevätlukukausi) nostaa pohdintaan erittäin tärkeän asian: jaksamisen. Opettajan työssä tulisi pyrkiä jaksamisesta työnhallintaan: ""Pelkän päivästä toiseen jaksamisensijasta tarvitaan työn iloa ja tunnetta työn hallinnasta" (s. 192). Luvussa kerrotaan myös tutkimustietoa jaksamisesta ja pohditaan mitkä tekijät voivat opettajan jaksamista vaarantaa. Myös jaksamista parantavia keinoja käydään läpi ja esitellään Basic-malli, jonka toinen kirjoittajista (Nevalainen)on muokannut ja kehitellyt malliin Basic Pyh. Kirjainten merkitykset käyvät ilmi seuraavasta kuvasta.


Kirjan lopuksi on lyhyt viimeinen kappale, Suvivirsi, jossa käydään läpi surullisia  opettajuuden tarinoita ja todetaan onnellisen opettajan tarinasta seuraavaa: "Hyvän opettajan työura on eheä kokonaisuus: siinä on optimistinen mutta asioita vielä opetteleva alku, sopivasti työntäyteinen keskiosa ja elämänkokemuksen kiteyttävä loppuvaihe" (s. 259).
Kokonaisuutena kirja oli varsin mielenkiintoinen ja ainakin itselleni helppolukuinen. Kirjoittajat olisivat voineet puolestani mennä vieläkin hieman syvemmälle aiheeseen ja psykologiaan sen taustalla, vaikkakin täysin pintapuolellakaan ei pysytty.


1 kommentti: